Pitaa ihan mainita tosta edellisesta tekstista etta mulla ei oo hajukaan miks tohon tuli alkuun noita ihme tietokoneen asetusjuttuja vai mita ne nyt onkaan sitten? joku nero varmaan tietaa, mutta ne ei siis ollut siina kun tein ton tekstin 
ei muuta heippa!
Siis nyt tulee kolmelta viikolta tekstia, vai kk:delta. Etta ota paikkarit, tee pieni happi hyppely, juo paljon kahvia, ja aloita. Jatkat sit vaikka huomenna 
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:”Table Normal”;
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:”";
mso-padding-alt:0in 5.4pt 0in 5.4pt;
mso-para-margin-top:0in;
mso-para-margin-right:0in;
mso-para-margin-bottom:10.0pt;
mso-para-margin-left:0in;
line-height:115%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.0pt;
font-family:”Calibri”,”sans-serif”;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:”Times New Roman”;
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;}
Oooh piiitkä aika en oo postaillu mitään tänne, en oo ladannu mun nettii, ku oon ootellu koko ajan mun Goa reissua, joka ei sit toteudukkaan ainakaan seukki viikkoon, myöhempänä tuolla lisää siitä. No välillä oon tosin kirjottanu koneella ja tallentanu mut aina ku oon nettikahvilaan lähteny ni se tikku on jääny kotiin…no nyt ei jääny, toivottavasti. Tässä siis vanhaa takstiä, keskellä semi vanhaa ja lopussa uutta. terve.
Tänään oltiin kyläsairaalassa, joku tunnin automatka kemistä. No eilen mentiin siis sopii tästä kuljetuksesta sinne lääkärin luo, kuka pitää huolta meidän asioista, on siis vastuussa meistä vaihtareista. Siis kemin sairaalassa. No siel huoneessa oli se ite lääkäri, sen assistentti, ja sit näiden ”mausi”. Mies, joka hoitaa kaikki juoksevat asiat. Se on kyllä erikoinen heppu, siis hyvällä tavalla. Niin koominen jotenki. Tunnen sen jo viime kerralta ku olin täällä. No sit se lääkäri sanoo niinku aikataulusta, et joo huomenna tuutte tänne klo 8.15am ja tästä teidät viedään autolle, joka lähtee 8.30. Siis mun suupielet nous korviin tossa vaiheessa, mun ois niin tehny mieli kysyy niiltä että ootteko te ikinä ees heränny ennen kymmentä aamulla?? Nää on vähä tämmösen laiskan puoleisia immeisiä. tuli huomattua jo sillon ihan ekalla kerralla reilu vuos sitten ku tänne tulin. Ei oo kiirettä, ootellaan ootellaan, tuu parin tunnin päästä takas, no tuu sittenki huomenna, en oo vielä saanu tehtyä sun papereita, no käy kahvilla ja tuu illalla takas….tätä rataa niinku. No mut joo pidin suuni kiinni, ja aattelin, että puol 9 ku laittaa kellon soimaan, ni varmaan riittää. No mun kello oli kyl soimassa jo kasilta aamulla, mut heräsin vähä ennen sitä jo. No sit mun kaveri soittaaki jo 10 yli 8 et no nyt se mies kiikuttaa häntä autolle, ja se lähtee 5 minsan päästä, missä sää oikein oot? Siis herranjumala meinasin seota, en ois ikinä voinu kuvitella et joku niistä ihmisistä on hereillä tähän aikaan. No mää vielä yöpuvussa hampaita pesemässä, oottakaa nyt hetki herranjumala, eikait täsä nyt niin hoppu oo No joo menin ulos ja matka alkoi kohti kylää. Tunti sinne mentiin joo about, matkan varrelta otettiin muutama lääkäri kyytiin mukaan. Hyvin oli paikanpäällä taas valmistauduttu meidän tuloon, no eka nainen tosin näytti parit ne rakennukset läpi ja kerto tosi tarkasti kaikkee, kierros kesti semmosen 15minuuttia, jonka jälkeen se vei meidät kirurgin huoneeseen ja sano että kohta tulee tänne tää lääkäri joka on tehny teille päivän suunnitelman. Hän on suunnitellut missä järjestyksessä menette ja minne. Ku mäkin kyselin et pääsiskö leikkuriin kattoo jotain leikkauksii yms. No ootettiin siellä kirurgin huoneessa sit koko päivä, eikä kukaan tullu tässä on muuten oiva esimerkki miten intiassa hoituu asiat. Käytiin välillä kyselee et missä se kirurgi on ja kuka meille vois näyttää paikkoja. ei kukaan tienny mistään mitää. No meidän kyydin piti sit lähtee 4pm takas kemiin. Mä soitin mun lääkäri kaverille, joka työskentelee siis kemissä et täällä on niin tylsää ja meidän pitää lusii neljään asti prkl!!! No se sit ivallisena et niiin sanoinko mä jo etukäteen sulle et se on tylsä paikka, et elä mee sinne?? Nyt kyllä vähä kirpas, ku niinhän se sano joo No se sit hommas meille onneks paikat jo kahdelta lähtevään autoon, ja tultiin sillä takas puneen. Semmonen reissu. Siis tosi kiva oli nähdä toi sairaala, mut se oli nähty ekassa vartissa. Ja ku se oli kylä, ni ei siel ollu mitään elämää tai paikkoja minne ois voinu mennä hengaa.
Ens vkolla mennään psykiatrian polille, siis niinku ihan hoitajina kattoon millasta on intialainen mielenterveyshoito, siis voi herranjumala mä en haluu ees ajatella!!! Tää koko maa on itse asiassa sellanen et tätä ei voi selittää kellekkään, tai siis kukaan joka ei oo intiassa käyny ni ei se voi oikein ymmärtää millanen mesta tää on ja miten täällä asiat oikeesti hoituu! mut suosittelen kaikille kokeilee, pari viikkoo ku on ni siinä näkee kuitenki jo paljon, pitää intialaisista ihmisistä ja kulttuurista, hymyilee hölmöille ihmisille, ei menetä hermoja kenellekään, ei ajaudu riitoihin intialaisten kanssa, jaksaa kysyä kymmenen kertaa tietä jonnekkin silti saamatta oikeaa vastausta, se ihmisten hiki ei haise hirveen pahalle koska intia on niin täynnä erialaisia hajuja, voi vaikuttaa ihan hauskalta kun ihmiset TUIJOTTAA sua monttu auki, hauskaahan se myös on ku ne röyhtäilee ja piereksii missä vaan….mut sit ku sitä on täällä pidempään ni tajuaa minkälaisia intialaiset oikeesti on ja minkälainen se kulttuuri on (tässä vaiheessa voisin hakata päätä jo seinään), ei jaksa enää hymyillä tyhmille ihmisille, menettää hermot joka päivä vähintään kerran jollekkin intialaiselle, ajautuu riitohin todella usein intialaisten kanssa, ei edes viiti kysyä tietä keneltäkään intialaiselta, koska tietää että ne ei tiedä määränpäätä, se hien haju oksettaa ihan törkeenä, tuijottaminen on raivostuttavaa saatika se röyhtäily ja paskan ajaminen… nyt varmaan joku saattaa miettii et mitä se lähti sinne uudelleen joo mut se on totta että intiaa joko rakastaa tai vihaa, mulla on molemmat tunteet aika vahvana täällä, ja niin on kyllä kaikilla mun vaihtari kavereilla myös. Ollaan mietitty niiiin miljoona kertaa et mikä tässä paikassa viehättää mutta samalla niin ärsyttää!!! en tiiä vastausta muuten, mut yks lause, jonka mun hyvä omanilainen ystävä totes jo viime kerralla ku olin tääl, ni kuvaa intiaa hyvin: ”india without indian people would be very nice place”. heh…no en voi yleistää kaikista intialaisista noita juttuja tietenkää mut isosta osasta joo on vähä tollasii kokemuksia. Mutta joo kyl mä silti viihdyn täällä, paremmin ku hyvin. Vaikka tää maa on välillä kyllä ihan perseestä suoraan sanottuna, ni silti tääl on kyl niin kotoinen olo!!
Nyt kyllä Intia testaa mua ihan kunnolla, vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään L No menihän nuo ekat 3 kk:tta taasen aikas hyvin, mut silti. Siis viimeset 3 vai 4 viikkoo on kyllä ollu semmosta tohinaa et huh. No viimeks kirjotinki jo siitä hammaskivuista sun muista ei-niin kivoista asioista, juurihoito on siis tehty ja kaikki sen puolen hyvin, toivottavasti. No onnistuin sit polttaa jalkani kaverin moottoripyörän pakoputkeen viikko sitten. ei se sillä hetkellä niin kauheesti sattunu, kirveli pikkasen ja päällisiho kärähti. No sit ku se kärähtäny iho lähti veke muutamien päivien päästä, ni alko haava vähä pahenee. No palovamman etenemis prosessi ei oo mikään hirveen kaunis ja kiva, et niillä nyt mennään. Antibiootti kuuri taas päällä. Ja mä yritän koko ajan vaan rauhotella itteeni, että kyllä se haava paranee. Maanantaina alko ihan järkyttävä päänsärky ja huimauskohtaukset siihen päälle, kuume sahaili ihan kunnolla, ja oli niin törkeen huono olo. Siis mulla ei oo ikinä ollu tollasta hedaria ja muutenkaa tota noin vahvaa tunnetta, että taju lähtee. Pariin otteeseen piti seiniä pitkin kirjaimellisesti kävellä, että pääsi istumaan ja pitkälleen. No lääkkeillä tääl kyllä saa kaiken veke, mut ei niitä todellakaa oo kiva syödä näin paljoo. Sama homma näiden antibioottien kanssa. Kolmas kuuri jo menossa kolmen viikon sisällä, eka siihen hampaaseen ja nyt tää haava, aaargh. Huomenna meen hierojalle, mun niskat ja yläselkä on niin kivikovana, että voi olla toikin yksi syy päänsärkyyn, jota kyllä toivoisin kovasti, että syy ois tommonen. Noh, pitää kattoo mihin etenee, verikokeisiin pitää kyllä pian mennä, jo ei ohi mee. Mut nää pari päivää on ollu PALJON paremmat, ei voi verratakaan maanantaihin, ku meinas vintti pimetä useaan otteeseen. Mun piti lähtee eilen Goalle, mut sekin reissu siirtyy nyt, plääääh. Mut siis en todellakaa lähe sinne ennen ku on hedari ja muut oireet hävinny ja palovamma parantunu hyvään kuntoon. yhyyyyy.
Sairaalallekkin oon menny, siitäkö se päänsärky ja silmissä sumeneminen alkoki häh? Nyt vasta tuli mieleen. Siis maanantai aamuna menin psykiatrian polille mun kaverin kaa, lähettiin menee ennen puolta päivää ja menin sit hostellille ja kaikki alko tän jälkeen. joo, no jospa ei kuitenkaa. Päästään ens viikolla Aasian suurimpaan mielisairaalaan vierailulle. ihan niinku hoitajien näkökulmasta, on mun nuppi vielä pysyny suhteellisen kasassa kuitenki. Siis tää hourula on Punessa, on kyllä kiva mennä kattoo!! Joo ja tänne ei kyllä oikein muuta tällä kertaa, elämäni tylsin viikko ikinä punessa. ei oo pystyny oikein mitn tekee tän kivun sun muiden oireiden takia.
Olin tän tekstin kirjottanu jo vähä aiemmin ja nyt jatkan, hieronnassa siis käyty, pääsin ihan ihmisten ilmoille, jiiihaa!! Mun kaveri on aukassu semmosen tosi hienon span tänne, jossa on kaikki mahdolliset kampaamo-kauneus ja hierontapalvelut. Kävin leikkauttaa siel hiuksia josku pari kk:tta sitten. No nyt olin varannu ajan siihen kokovartalohierontaan, joka oli kyl tosi ihana!!! Tunnin kesti. Mä tykkään niin paljon tosta paikasta muutenki ja siel on tosi kivoi ihmisii töissä. No sit otin viel päähieronnan ja perusteellisen hiustenpesun ja extrapäähieronnan :D en millään raskinu lähtee hostellille aiemmin, hehe. Olin siel yhteensä reilu pari tuntia, oli kyllä niin kivvaa J niin siis toi perusteellinen hiustenpesu sen takii ku mul on edelleenki aika pinkit hiukset. Tääl oli vajaa pari viikkoo sit sellenene vuositain juhlittava värijuhla, Holi nimeltään. Porukka on ihan hulluna sillon, sä et voi mennä ulos ilman et oot täynnä väriä. No se on aika vaikee irrottaa ihan ihostakii se väri ni mitä se sit on vaaleista hiuksista, aaargh!! mut joo, vielä aika pinkkiä raitaa mun päässä, mut ei onneks niin pahaa enää.
No synttäritki meni, oli kyllä niin paras päivä et huhJ Otettiin huone tältä kivalta alueelta, koregan parkista, istuttiin eka myöhäis lounaalla pari-kolme tuntii mun kaverin jaa sit illalla lähdettiin hyvällä porukalla eka istuskelee vähä illalliselle kivaan ravintolaan ja sit yhteen hienoon clubiin, Punen hienoimpaan 5. tähden hotelliin. Oli muuten hieno mesta!! Ja oli muuten kiva ilta, tanssittiin taas ku hullut koko ilta Päänsäryt sun muut tollaset oireet luojan kiitos on poissa. Palovamma vaan ei parane. Tänään olin yhdellä yksityisklinikalla näyttää tota haavaa, se on yks Punen parhaimpia iholääkäreitä. No taas uus antibioottikuuri, joka onki sit 5. jo niinku viimesen viiden viikon sisään, itku tulee kohta. Se vaihto myös uuden rasvan siihen, ku ei oo entiset oikein toiminu L Ja tää punen lämpötila ei ainakaan edes auta tätä haavan paranemista, päivisin on sellaset kevyet 40, ja siihen tää lika ja kaikki päälle ni ei hyvä ei hyvä. No toivotaan et tulee nopeesti kuntoon.
Huomenna mennään siis sinne mielisairaalaan, jiihaa! Mä jätän hostellin huomenna tai sunnuntaina ja muutan tälle kivalle alueelle, josta vuokrasin jo huoneen tälle yölle, ja katon jos tää on ok ni sit muutan tänne, jebajee. Suunnitelmat on muuttunu moneen moneen kertaan näiden sairastelujen takia. Mut ei se haittaa, haluun vaan itteni kuntoon. Ens viikolla viimestään pitäis rapsahtaa viimeisetkin 7 opintopistettä rekisteriin, joka tarkoittaa, että sillon on täydet 210 pistettä, joka tarkoittaa että todistus on VALMIS!!!!!!!!!!!!!! siis kääk J sit vaan valmistumisilmoitus ja todistusten vienti opintotoimistoon ja sais paprut seuraavassa valmistumisessa. Mut ku tuun vasta huhtikuun lopulla ni mulla se tarkottaa et toukokuun valmistumisessa saan paperit. ellei joku ihana ihminen halua viedä mun todistusta opintotoimistoon ,hmmmm. vapaaehtoiset ilmoittautukaa!!!! hehe, ei vais.
Ainii, no tosta lämpötilasta mainitsinki jo , eli siis törkeen kuuma on!! ja kuumenee vaan ku kesä aika tääl nyt. Ja eläimistö taasen lisääntyy kivaa tahtia… Tänään menin hostellille tossa pari tuntii sitten ja suihkuun olin menossa ni joku hirvee lisko siellä kylppärin seinällä!! siis sellanen 13centtiä pitkä olio, otin siitä kuvan ja juoksin pyyhe päällä parvekkeella näyttämässä tätä kuvaa mun kavereille ja hirvee hätä millä ja miten saan sen liskon pois ku pitää päästä suihkuun ja siellä se vaanii minua seinällä :D mun kaveri repes niin totaalisesti nauramaan, ja rauhotteli että mene nyt sinne suihkuun hyvä ihminen, se on ihan harmiton lisko, ei se tee sulle mitään hehe, no siellä se katteli seinällä eikä onneks yrittäny tulla lähelle.
Psykiatrian poliltaki pitää kirjottaa jotain vaikka huomisen hourula käynnin yhteydessä. nyt lähden netti kahvilaan, ja sit moikkaa mun kavereita ja sit en tiiä mitä, heippa!
jatkuu jatkuu
Siis tiiättekö sen tunteen ku ei leikkaa yhtään? mää kyllä
tiiän. Yritän tässä vääntää yhtä koulutehtävä ja ongelma on lähinnä siinä, kun
en itsekkään tiedä mitä pitää tehdä. Mut noo hiljaa hyvä tullee. Oonhan tässä
hiljaisuudessa tämän kanssa ollutkin viimeset puol vuotta. Mut nyt vaihtu ääni
kellossa. En oo muuten piiiiiiiiiiiiiitkilleen kertonu intialaisista mitää
hauskoja juttuja. Mä kyllä nykyään hengailen enimmäkseen intialaisten kaa, ja
me kyllä silti usein vitsaillaan niistä mut ei törkeelllä tavalla tai no
välillä joo mun hyvän kaverin kaa ku se itekki on samaa mieltä mut muuten kyl
ei yleensä. Sillon maanantaina oli muute hauska tilanne siel hammaslääkärissä,
istuin siinä aulassa ja odotin et mun puudute alkaa vaikuttaa ja sit sinne
vastaanottoon tulee joku intialainen oisko ollu keski-ikänen nainen, ainii
näähän näyttää aina aika paljon vanhemmilta, ni oisko sen ikä ollu sit se 15
ehkä. No yks lääkäri sanoo sille et mee tonne huoneeseen OIKEALLE. no se
naikkonen seisoo siinä ja kattoo molempia ovia, oikeeta ja vasempaa, ja se
lääkäri sanoo uudellee ett oikealle, mee sinnne. No se muija taas kattoo
molempia ovia ja nähtävästi arvalla heitti sit suunnan ja lähti tietty
vasemmalle. Siinä odotus aulassa oli sillon joku 6 ihmistä ja kaikki me
seurattiin sitä tilannetta. Samoin se lääkäri, joka neuvo sitä suuntaa. No mä
repesin tässä vaiheessa jo ihan totaalisesti, ja muutkin uskalti vähä
hymähdellä tän jälkeen. Sit se lääkäri menee sen naisen viereen ja näyttää
suunnan oikealle omalla kädellään ja sanoo että ”this is right, this is right”.
heh. Oli aika hauska tilanne. No sit se nainen meni sinne oikealle huoneeseen,
ku se lääkäri vei kädestä pitäen sinne enkä nähny sitä naista enää. Intialaisilla on muuten aika hyvät unen
lahjat, tietty ku ne täällä sirkuksessa tottunu pennusta asti nukkumaan ni
vähemmästäki luulis. Ja oon monen monen kaverin kohdalla huomannu et sit ku ne
väsähtää ni ne väsähtää niinku tosi nopeeta. Noo eilen sit juttelin puhelimessa
yhden mun intialaisen kaverin kaa ja sit se ihan yhtäkkiä et ”hei oota 5 minuuttia”. Siis meil oli
puhelu kesken. No mäkin sit itse asiassa unohin koko puhelun ja soitin sille
tunnin päästä et mitä helvettiä sä teet. Sit se sanoo et mä nukahdin siis
kesken puhelun? joo mulle tuli tosi vahva väsymys :D nii no tietty tässä
vaiheessa voi miettiä et tekeekö seura väsyneeks vai mikä. mut sit se puhelu
jatku ihan normaalisti. heh. Mun yks hyvä kaveri sai ajokortin, intialainen
kaveri siis. Ei tartte kysyy et onko täällä mitään tasoo inssissä, ei taida
olla. Olin sen kaa yhdellä ajotunnilla, ja mietin jo sillon et jos toi likka
saa kortin ni toivon et oon hyvin kaukana ku se ajaa itekseen. pelottaa vieläki
se ajatus. Sit se tuli mun luo pari viikkoo sit innosta puhkuen ja näyttää sitä
ajokorttia et mä läpäisin inssin, mä läpäisin inssin!!! Mä tuijotin sitä
paperilappua monttu auki ja eka kysymys oli et onks tää aito?? Sit se sanoo et
on on, se virallinen tulee viikon päästä, niinku se oikee versio. Tossa
vaiheessa mua rupes jo huippaamaan ihan kunnolla. No sit mä keräsin itteni ja
onnittelin ja päästin ihan järkyttävän valheen suustani sanoen sille että, ”mä
tiesin et sä saat ajokortin pian” :D Ja jotenki se valehtelu sit poiki lisää
sanoja ku sanoin sille ton jälkeen vielä, että ”joku päivä kuhan saat auton
allesi ni lähdetään ajelee”. Siis ihan kauheeta, mä en ikinä haluu lähtee sen
kyytiin!! Vaikka oonki välillä vähä rämäpää niin mulla on itsesuojeluvaisto
kuitenkin tallella. No mut sain ainaki sille hyvän mielen
Joo taas mä istun parvekkeella, nyt tuli kyllä kunnon annos
myrkkyä mun huoneeseen. Jätin kaikki kamppeetki sisälle sinne myrkkyihin ni
josko tehoais vähä paremmin.
Ainii pitäiskö kertoo mun ja Sannan reissusta enempi. No se
siis tuli sillon pari viikkoo sit maanantaina puneen, oltiin tääl 2 yötä. Eka
pvä meni altaalla, ja aikasen nukkumaan sit illalla ku siltä meni edellis yön
unet lentojen takia. Seukki päivänä kierreltiin parilla mukavalla alueella,
käytiin punen hienoimmalla temppelillä (nii isä sillä temppelillä mistä sulta
varastettiin sandaalit :D), ja taidettiin käydä vähä yöelämäänki tutustuu
tolloin. Sit seukki pvänä parit alueet vielä kierrettiin ja lähdettiin sit
yöbussilla goalle. Mentiin pohjois-goalle eka. Oltiin siel 7 aikaan aamulla
ettii majapaikkaa ja mentiinki sit samaan minkä tiedän ja omistajan tunnen
viime kerralta. Saatiin huone, ja lähdettiin rannalle makoilee. oltiin tässä
majapaikassa 3 yötä ja siirryttiin keski-goalle, jossa oltiin 2 yötä, sit lähdettiin
takas pohjoista päin, 1 yö oltiin ihan lentokentän lähirannalla ja tultiin sit
takas pariks yöks pohjois-goan mukavimmalle hippi-rannalle. Sieltä sit siis
bussilla mumbaihin niinku taisinki jo edellisessä mainita. 2 viikkoo meni tosi
nopeeta, mun parit kaverit tuli myös meidän kaa sit jossain vaiheessa ja
vietettiin aika paljon aikaa kaikki yhdessä. Kivvaa oli! Seukki reissua
odotellessa.
Joo nyt mä lopetan tän kirjottamisen ja yritän palaa siihen
kouluhommaan, joka on muuten VIIMENEN!! Kaikki harjottelut ja teoriat tehty
tota yhtä lukuun ottamatta, joten alan kirjottaa sitä, palataan taas. Varmaan
huomenna ku istun taas parvekkeella ku ne myrkyttää taas mun huonetta jospa
ei sentään, ja ainii enhän mä voiskaan parvekkeella istua ku mä istun
hammaslääkärissä huomenna, käääääk. mut joo heippa nyt toveksi.
diipa daapa
huhhuh täällä on kuuma!!! Kesä tullee kovaa vauhtia, mut en
valita. Siis täällä on tapahtunu vaikka mitä!! en ees tiiä mistä alottais. Mun
suomalainen kaveri oli siis 2 vkoo, se tuli eka puneen, sit mentiin goalle,
jossa vierähtiki 9 vai 10 päivää, sit mumbain kautta se lähti kotiin takas ja
mä jatkoin puneen. tulin siis Puneen viime lauantaina, nyt on tiistai. Viime pe
goalla mulla alko ihan järkyttävä hammaskipu, en ees muista millon oisin
viimeks itkeny fyysisestä kivusta. Se oli ihan järkyttävää. No oltiin sillon
Pohjois-goalla Arambolissa jossa 2 apteekkia mut parin kilsan päässä meidän
majapaikasta. Lähdettiin aamukävelylle apteekkiin, vielä tässä vaiheessa se
kipu ei ollu niin pahaa mikskä se sit ylty päivän mittaa. Tiesin mitkä on
täällä vahvimpia kipulääkkeitä mitä saa ilman reseptiä, joita muuten suomessa
ei saa ilman reseptiä, eikä sitä reseptiäkään hevillä kirjoteta, on sen verran
tujuja. No yritin soittaa mun lääkärikamulle et otanko niitä vai antaaks se
puhelinreseptin jostain muusta lääkkeestä. No tietenkään just sillon en saanu
sitä kiinni, enkä jaksanu rueta selittää tätä tilannetta kellekkään muulle
lekuri kamulle, joten otin noi ilman reseptiä saatavat vahvimmat lääkkeet,
jotka ei sitten toiminukkaan ollenkaan tähän kipuun. Se vaan ylty ja ylty. No
sit iltapäivällä uus reissu apteekkin ja eka se oli tietty kii sillon ja eiku
takas huoneeseen pakkaa kamat ja takas taas apteekkiin parin tunnin päästä, ja
oltiin sillon jo lähdössä muutenki tältä biitsiltä pois ku mumbaihin lähti
yöbussi. No sit mun lääkäri kaveri anto puhelin reseptin sille apteekkarille
vielä tujummasta lääkkeestä ja vielä vahvin antibioottikuuri päälle. No nyt
alko lääkkeet toimimaan, ja voi että se tunne ku kipu hävis, nuokuin hyvää
tahtia missä vaan missä oltiinkaan Sannan kaa sillon olin varma että tulee
ulos kaikki vatsasta mutta ei tullutkaan, matka jatkui hyvin, ja saatiin
yöbussiki mumbaihin. Ensimmäinen kuski oli kyllä semmonen kaveri että ei
taivas!! oon menny yöbussilla ehkä 10 kertaa täällä intiassa eikä kukaan oo
ikinä ollu noin hullu, ukko painaa kahtasataa kurveista sun muista, muaki
pelotti se alku matka ja sain untakii vasta tunnin parin päästä ku oltiin
lähdetty matkaan. no loppu yö meniki sit nukkuessa. Mumbaista lähdin sit puneen
junalla, hammaskipuki hävis sunnuntaina mut tuli takas maanantaina ja soitin
hampilääkärille ajan, hieno siisti paikka, jossa toimii punen parhaimpia
hammaslääkäreitä. ottivat röntgen kuvat ja alottivat juurihoidon, suomessa
olivat vähä tyrineet pari vuotta sitten ku paikkailivat yhtä reikää, kiva
kiva….no juurihoito jatkuu parin päivän päästä enkä haluu ees tietää monta
kertaa, on muuten ikävä tunne voin kertoo. ja voi että mä en kyllä hirveen
lämmöllä muista sitä hammaslääkäriä kuka paikkas mut sillon pari vuotta sitten
suomessa, kusipää.
No sitten tietenki ku kuumat ilmat tulee tas tänne ni
eläimistökin alkaa heräilemään hyvää tahtia, mun huone on kans täynnä luteita,
aaaaaaaaaaaaaaaargh!!! Yks sänky heivattiin sieltä jo veke sunnuntai iltana,
josta löysin kunnon lude pesän, ja olin jotenki varma et siinä toisessa
sängyssä ei olis niitä mut mitenkäs se viime yö menikään, nukuin semmoset pari
tuntia ku nakertivat mua joka paikasta, siis se tunne on niiiiin ärsyttävä, ja
ne levii ja tarttuu ku rutto!! Päivisin niistä ei oo mitään ongelmaa, mut pimeellä
ne herää, ja se kutina on ihan kauheeta, mä olin viime yön ihan paukamilla, mut
aamulla ku heräsin, sit ku vihdoin sain unta ni oli paukamat hävinny eikä
mitään kutinaa tms. No tänää sit on myrkytykset ollu käynnissä täällä koko
päivän, kattoo nyt onko tehonnu ja kauan aikaa meinaa myrkyt kestää….
Oli muuten ensimmäistä kertaa tossa eilen semmonen tunne et
voi ku oisin suomessa, siis ihan oikeesti. Ei oo ikinä aiemmin ollu intiassa
ollessani tommosta tunnetta. Istun
intialaisessa hammaslääkärissa, vaikkakin yks parhaista paikka mut intialainen
hygienia on vähä eri luokkaa mitä suomessa ja mulle ollaan tekee juurihoitoo.
Edellisessä työpaikassa oon nähny aika kauheita tapauksia mihin kaikkeen
hammasongelmat voi johtaa, potilaat makaa teholla hengitysputki kurkussa tosi
heikossa hapessa. Sitten taas yks suru tapaus perheessä ja ite täällä kaukana
mun perheestä ja sukulaisista, ja sit vielä tieto et mun huone kuhisee luteita,
ei ollu mukava tunne voin kertoo. Mut nyt elämä taas on vähä helpompaa, enkä
haluu enää olla suomessa…. No joo
toivottavasti toi juurihoitoki menee ihan mallilleen ja luteet saatais veke ni
ois ihan jees juttu.
Tää viikko nähtävästi menee nyt vähä ihmetellessä, en mee
vielä sairaalalle, ja kynnys tietty koko ajan kasvaa mitä pidempi tauko sieltä
on eilen olin siellä hammaslääkärissä, tänään oli luteiden myrkytys ja piti
niitä kamoja roudaa ees taas, torstaina jatkuu juurihoito aamupvällä, eikä
perjantaina viiti alottaa millään uudella osastolla, ja sit varmaan alkuvkolle
jos saiski seuraavan ajan hammashoidolle, ja seuraava varmaan sit torstaina, ja
taas oon samassa tilanteessa: eihän nyt perjantaina viiti alottaa sitten
tuleeki jo mun synttärivko, tai no sen viikon lauantaina on mun syndet, mut me
suunniteltiin et lähdetään ke tai to yöbussilla goalle, ni sekin viikko menee
siinä. Toisaalta aika rentoo :D heheh…. kyl mä siis vielä sinne sairaalalle meen,
jatkan joko teholla, sydänvalvonnasa tai leikkurissa. Sitten kun oon saanut
päätökseen, että minne haluan mennä seuraavaksi, niin sillon varmaan onkin jo
se huhtikuun loppu EI VAIS!!! viimestään synttärivkon jälkeen meen jonnekki.
Pistän pääni pantiksi. Ja mul on sitä paitsi yks koulutehtäväki vielä
tekemättä, teen sen tällä vkolla, puolet sain jo tänään tehtyä, jeejee.
Mää alotin tän tekstin kirjottamisen tossa puolilta päivin
ja välillä pitäny pitkiä taukoja ja sit jatkanu kirjottamista. No nyt on ilta
ja OLIN hyvillä mielin tässä sängyllä kirjottamassa, kunnes huomasin että yksin
en oo. No myrkytys ei sit tehonnu näköjään. Parit ekat luteet jo havaittu,
tässä tulee nyt muokattu teksti viiden minuutin päästä alkuperäisestä
tekstistä. Edellisen sivulauseen kohdalla oli noin viisi kirosanaa. Mutta ei enää.
Nyt on tunteet hallinnassa Hirvee ininä hostellin johtajalle että huomenna
mun huoneeseen uus myrkytys. Puhuin kyllä muidenki puolesta ku siellä kanssa
öttiäisiä vieläki. No huomenna samainen rumba uudelleen, aaaargh! että kiva yö
taas tiedossa….. no mutta joo, ei nyt viiti pilaa muuten niin mukavaa tiistai
päivää yksillä luteilla eikö niin?? joo nyt meen ennen ku kirjotan jotain
todella epäasiallista jatkan varmaan huomenna ku istun taas tuolla
parvekkeella huivi kasvojen ympärillä toivoen (turhaa) että myrkytys tehoaisi…siihen
asti heippa ja olkaa onnellisia että teillä ei ole luteita, se on varmaan kiva
tunne se!!
hehheh tämmöstä täällä
Mä kerron vähä sairaalamaailmasta
ja muutenkin hieman eroavaisuuksista Intiassa verrattuna suomeen. No siis eka
vaikka niistä työvaatteista. Nykyään mä pidän aina farkkuja, joku toppi ja sit
se valkonen työtakki. Siis valkonen se oli sillon ku mä sain sen. Tai mä sain
kaks. Täällä ei nää valkosia työvaatteita. Taisin viime vuonnaki kirjottaa
siitä, että likaset työvaatteet saa olla, mutta ei IKINÄ ryppyiset, ei ikinä!!!
Mäkää jaksa pestä mun työtakkia niin usein ku sit jos se menee ryppyseksi ni en
tiiä mitä tekisin Munkin ”valkoset” työtakit on sellaset haalean
ruskehtavat. Mutta niin sileät ei rypyn ryppyä. Vähä ruokalistaa rinnuksilla, mut ei pahaa
kuitenkaan. Mutta mun työtakit ei sentään haise niinku suurimmalla osalla. Siis
tuolla päivystyksessäki hirvee hiki lemuaa usein, ihan niiden työvaatteista.
Täällä siis kaikki pesee tai niitten pitäis pestä työvaatteet ite. Mä itse
asiassa tänään pesin mun molemmat takit, ku aattelin et loman kunniaks voi
pestä. ja sit ku menee kolmen viikon päästä, ni on puhtaat. tai siis puhtaat ja
puhtaat. tais olla vähä pinttyneet jo Useimmat lääkärit käyttää työtakkeja,
mut ei kaikki. Tosi prot ei käytä, ja semmoset, jotka kaikki ihmiset tuntee ni
voi olla ilman takkii. Hoitajilla on sellaset mekot ja vyöt sun muut. Sit
kanssa nää työkengät on vähä eri luokkaa. Mäkin käytän ihan vaan
varvassandaaleita. Joillakin on sit vähä korkkaria jalassa tai tommosta.
Teholla kävellään sit avojaloin Mut on siel niillä työntekijöillä jotkut
lipokkaat jalassa. Mut esim jos meen siirtää sinne potskua ni sit meen
avojaloin. KAIKKI intialaiset käyttää koruja ja paljon. En oo nähny yhtäkään
intialaista kellä ei ois sormuksia ja jotain remmiä tai kelloo kädessä. Ja
kynsilakkoja näkee naisilla usein. Siinä sitä hygieniaa näin alkuun.
Intiassa on suuri ongelma tää kielimuuri ihan niinku tän
maan kansalaisilla. Pääkieli täällä on hindi, jota kaikkien PITÄISI puhua,
mutta ei. Sit näitä muita kieliä on yli sata. Riippuen aina paikasta, missä
kukin asuu. Esim jos puneen muuttaa joku tyyppi vaikka Delhin alueelta eikä se
puhu hindii, ni se ei voi kommunikoida punelaisten kaa. Ja tää on ongelma myös
sairaalalla. Muistan viime kerrallakii muilla osastoilla ni siel oli
työntekijöitä, hoitajia samassa vuorossa jotka ei pystyny kommunikoimaan…..nice.
Päivystyksessä tätä ongelmaa ei sentään oo. Hoitajista vain pieni pieni
prosentti puhuu englantii. Lääkäreiden pitäis puhuu kaikkien englantii, koska
lääkis on täällä aina englanniks. Mut monet lääkärit ne ymmärtää englantii mut ei
kykene puhuu sitä. Ainii tosta hygieniasta piti viel sanoo muutama sana. Viime
vuonna muuten kirjotin siitä jonki verran ni en viiti toistaa samoja asioita.
Mut tää nyt mikä päivystyksessä näkyy päivittäin, johonka itekkin oon törmänny
omalla kohdallani työskennellessä et esim jos verisuonikanyylia on laittamassa
potilaalle ja se neula tippuu maahan ni se kyllä vielä käytetään. Vaikka se on
kuinka paskanen ni eiku vaan sama neula potilaaseen. Cv:n kanssa sama juttu
sit ne muuten täällä ihan tosissaan pohtii ku intiassa on infektioita aika
paljon, siis häh?? ihan oikeestikko, enpä ois arvannu………………. No sit tää
käyttäytyminen täällä… Intialaisilla nyt on tosi ärysttävä tapa tää tuijottaminen,
siis oikeesti tuijottaminen ja välillä monttu auki. Ihan sama sairaalalla,
potilailla niinku. Ja siihen on jotenki leipääntyny niin paljon, et mun
ilmeestä kyllä huomaa etten pidä siitä Ja usein huomaa ihan niinku
hoitajista kanssa, ne vaan saatta tuijottaa potilasta ja toisin päin, sanomatta
sanaakaan, siis häh mitä ihmettä
Intia on tunnettu siitä et tääl kaiken voi hoitaa omalla
haluamallaan tavalla. Sääntöjä on olevinaan miljoona ,mut oikeesti ei niitä
tartte noudattaa. Poliisit voi pysäyttää sut jos teet jotain väärää, mut
muutama sana, joskus nyt pitää neuvotella enemmänki ja oot vapaa menee ilman
maksua. Ammatteja tääl käytetään aika lailla hyväks. Esim mun lääkäri kaveri
sanoo aina et se on lääkäri, ja kaikki on ok sillon. Viimeksi se ajo vähä
hassulla tavalla risteyksessä, kierteli liikenteen jakajia sieltä täältä, ettei
ajais päin punasia ja poliisi pysäytti meidät. Siitä ois tullu 700r sakkoo, 2
liikennerikkomusta. No eiku lääkärin kortti poliisille, ja hirvee hätä ku
hänellä on muka potilas päivystyksessä, ja kiire auttamaan sitä. No eiku kaikki
hyvin ja matka jatkuu ilman mitään maksuja. Poliisi vielä oli sanonu sille,
että jos tarviin ensiapua niin tulen ehdottomasti kemin sairaalaan
päivystykseen Ja usein muutenki ollaan me missä vaan, ja tarvitaan sovitella
jotain asioita tai halutaan alennusta jostain, ni yleisin lause onkin; ”if u
need any help, just come to kem hospital to cmo, we will take care of u” ja
eiku asiat hoituu tai alennusta ropisee Siis niiiiiiiiin koomista jotenkin,
ei taivas. Tässä oli vaan pari esimerkkiä mitä pystyy hoitaa ilman rahaa, mutta
kaiken pystyy täällä hoitaa rahalla, ihan kaiken, jos vaan haluu. Punehan on
yliopisto kaupunki, tääl on tosi tosi paljon eri puolelta maailmaa porukkaa
opiskelemassa. Tenteistäkihän monet menee läpi rahalla. Mul on aika paljon tääl
Iranista ja Omanista kavereita, jotka on opiskelemassa. Jotta ne saa aina
uusittuu opiskelijaviisumin, ni pitää olla tuloksia koulusta, että opinnot
etenee. No tiukan paikan tullen nippu seteleitä opettajan kouraan, ja katsos
vaan ku tentti meniki läpi, vau!
Mulla on nyt loma, enkä tee mittään! Istun taas partsilla
aamuarskassa, tää on niin kiva päivän alotus. Aamukahvit ja katteleen maailman
menoo. Tässä partsin edessä on tosi vilkas risteys, ja koko ajan liikennettä ja
jotain häppeninkiä. Kirjottelen blogia, välillä joku tulee tähän moikkaa ja
juttelee. Kuhan tästä selviän ni lähden moikkaa mun yhtä omanilaista kaverii
tonne vähä kauemmas kivalle alueelle.
Sit tietty ku intiassa on tätä populaa niin paljon, ni ei
tääl oikeen välitetä jos joku kuolee. Se vaan kuolee. thats it. Viime kerralla
ku olin tääl ni mun yks iranilainen hyvä ystävä kerto, kuinka se oli peruuttanu
autolla jonku ihmisen päälle ja se kuoli. Mä olin ihan että mitä helvettiä??
mitä sä teit sen jälkee? Ni sit ne selittää ihan pokalla sen poikakaverin kaa
et pakko siitä tilanteesta oli lähtee äkkiä karkuun, koska jos ulkomaalainen
aiheuttaa esim intialaisen kuoleman se on tosi paha juttu siis whaaat??
oikeesti. sit ne vaan tokas, et ” höh, no se oli intialainen” okei. selvä. Se
on tosi mukava tyttö ,mut en ikinä lähtis sen kyytiin, en voi käsittää miten se
on saanu ajokortin. Eiku eihän se ookkaan saanu sitä, ei se ikinä läpäissy inssiä
että tämmöstä täällä, mitenkäs siellä…….. heha, nyt meen heido!
jatkuu jatkuu
Nyt on reissut heitetty, vko vierähti. Ihan liian nopeeta.
Reissuun mahtuu naurua, kyyneliä, iloa, surua, draamaa, hirveitä riitoja,
paskan puhumista, selkään puukottamista, väärinkäsityksiä, mahtavia hetkiä,
parhaita muistoja elämässä, naurua vedet silmissä, ilon kyyneleitä,
onnellisimpia hetkiä elämässä….mitäköhän vielä… hehhe. Mun kaverin kaverin
tyttökaveri oli vähä draamakuningatar ja veteli aika tiuhaan tahtiin kilareita
sen poikakaverille. Välillä oli kyllä pokassa aika lailla pitelemistä, heh. Mut
joo muuten ihan mukava likka eihän siinä mittään. Mut oli kyllä yks parhaista
reissuista ikinä!!!!!! Pari vkoo sit la lähdettiin siis mun kaverin kaa Punesta
taxilla Mumbaihin, jossa oli tarkotus nähdä sen kaverit, jotka tulee autolla.
No jäätiin keskelle ei mitään , koska toi oli kuitenki joku paikka missä tiet
kohtaa ja päästäis lähtee suoraan kohti Konkania. Mul on nyt itse asiassa karttakin
edessä ja merkit missä ollaan käyty, joten voin kertoo niitäkin tarkemmin. Tää
paikka oli Panvel nimeltään. No oltiin perillä joskus 12 aikaan päivällä ja mun
kaverin kaverit on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin Intialaisia et voi taivas. Piti
olla samoihin aikoihin Mumbaissa, ni eihän noi olllu vielä ees Nashikista päässy
lähteen, eli 2 ja puol tuntii ainakii ennen ku ovat samassa paikassa meidän
kaa. Mun kaveri oli kyllä niin raivona niihin sen kavereihin et huh ”siis
voi helvetti näitä intialaisia, mä niiiiiiiiiin vihaan intialaisia tapoja” ja
ensimmäinen riita oli kerennyt kehkeytyä noiden välille ennen ku ees nähtiin
muuta porukkaa. heh. Siis mun kaveri on myös Intialainen mut se ei oo mikään
tyypillinen intialainen, eikä sen käytöstavat oo kun tän maan kansalaisilla,
luojan kiitos…. Tyypillinen intialainen on ihan helvetin ärsyttävä, ja
intialainen mentaliteetti on kyllä ihan perseestä. Onneks kaikki ihmiset ei
omaa sitä täällä, ainakaan niin vahvana. No joo se siitä, matka jatkuu, heh. Löydettiin
siitä melko läheltä yks kiva ravintola jonne mentiin aamupala-lounaalle
istuskelee pariks tunniks. Sit lähdettiin niitä muita vastaan ja tulivat hakee
meidät tosta läheltä. Niitä oli tässä vaiheessa 5 +kuski. Ne oli vuokrannu
sellasen 8 hengen auton. No reissu alkoi ja lähdettiin kohti Konkania. Ajettiin
koko iltapäivä ja ilta, välillä pysähdyttiin. Mukavia ihmisiä, juttua riitti
heti ja keskustelua syntyi. Panvelista ajettiin
Penin kautta Alibagiin, missä oltiin eka yö. Majapaikka löydettiin
suhteellisen helposti ja käytiin katselee jo kaupungin nähtävyyksiä illalla.
Meidän majapaikka oli sellanen huoneistohotelli, jossa oli iso partsi.
Otettiinki ruoat ja juomat yhdestä
ravintolasta messiin ja mentiin iltaa istuu sinne hotellin partsille, kiva ilta
oli. Seuraavana päivänä matka jatkuu, ajettiin pitkin rannikkoa, seuraava
paikka oli Murud, jossa pysähdyttiin päivällä. Beachillä vietettiin tunteja
palloilen siellä täällä ja meressä kahlaten. Murudista jatkettiin kohti
Mahadia, jossa oltiin seuraava yö. No tää hotsku ei ollu ihan niin viihtyisä,
ei ollu ees partsia eikä mitään. Mentiin sit illalliselle yhteen
lähiravintolaan, jossa vierähti pari kolme tuntia, jonka jälkeen mentiin
hotellille. Kaikki oli nukahtanu ja nukkunu ehkä pari tuntia, ni hirvee älämölö
oven ulkopuolella ja meinas ovi tulla sisään, kun jotkut halusivat tulla
huoneeseen sisään. Poliisit ovella. No ovi auki ja halusivat vaan katsoa ketä
huoneessa on. Tää oli tämmönen tavallinen ratsaus, mitä tekeevät satunnaisesti
eri hotelleihin. Ja seukki päivänä hotellin työntekijät kertoivat että kaikki
nää lähialueen hotellit olivat olleet ratsauksen kohteena tänä yönä. No mun
kohalla alkoi taas hirvee kysely et kuka oon mistä tuun miks täällä mistä
tunnen nää ihmiset ymsyms. Mut ikinä ei mitään ongelmia oo kuitenkaan tullut,
vaikkakin oikeastaan aina virkavalta haluaa tietää mun taustat koska oon turisti,
mut mun kaveri ja sen kaverit on hyvin koulutettuja, ja porukka arvostaa esim
lääkäreitä täällä tosi paljon. Joten muutaman sanan mun kaveri taas marathiks
väänti poliiseille ja kaikki oli kunnossa ja pystyttiin jatkaa unia. Seuraavana päivänä Mahadista Chipluniin, jossa
pysähdyttiin ja käytiin kattoo historiallisia nähtävyyksiä. Yleissivistys kasvoi,
heh. Tän jälkeen vuorossa oli Sangmeshwar, jossa yövyttiin. Ja taasen matka
jatkuu. Kaupunkeja, joiden läpi ajettiin ja joissa osassa pysähdyttiin
katsellen historiallisia paikkoja tai rannalla viettäen aikaa olivat Ratnagiri,
Pawas, Rajapur, Kankavli, Parule, ja Sawantwadi, jossa oltiin viel yks yö. Tää
on tylsää lukee jos ei oo karttaa edessä uskoisin. Mut jos kattoo kartasta
näitä paikkoja ni ihan kiva nähdä millanen reissu heitettiin. Me tehtiin reissuu konkanin läpi melkein 4päivää, 4 yötä oltiin yhteensä matkan
varrella eri hotelleissa. Nähtiin niin paljon eri paikkoja, kaupungeista ihan
maaseudun pikku kyliin. Aivan mahtava kokemus!! Goalle laskeuduttiin sit
illalla myöhään, eka yö oltiin pohjois goalla. Goalla oltiin yhteensä 3 yötä.
Kierrettiin melkein kaikki beachit läpi. Mä en ollu aiemmin käyny etelä-goalla,
nyt mentiin sinnekkin, ja siis niin ihana paikka et huh! Ei voi verratakkaan
niihin muutamiin pohjois-goan turisti rysiin, jotka likasia, täynnä kännisiä
huonosti käyttäytyviä turisteja, ihmisiä jotka yrittää saada kaikki rahat sulta
keinolla millä hyvänsä… Joo, etelä-goalle siis seukki kerran myös. Ja mun
synttärit taitaakin olla sitten siellä maaliskuussa, oujee. Goalla kokeiltiin
kaikkia vesi sportti juttuja, ajettiin vesiskoottereilla, oltiin niitten isojen
kumiveneiden kyydissä moottoriveneen perässä, banaaniajelua merellä….. nii ja
kameleilla ratsastettiin myös tuolla matkan varrella, yhdellä biitsillä
konkanissa. Goalla hurahti päivät taas niiiiin nopeeta. Majapaikat, joissa
yövyttiin oli tosi mukavia, ja kaikki päivät mentiin siellä täällä nähden eri
paikkoja ja ihan vaan chillaillen rannalla. Sit vikana päivänä tai siis iltana
lähdettiin kohti Punee ajaan joskus 6-7 aikaan. Kuskin piti olla seukki päivänä
aamuvuorossa sen omassa duunissa joten siksi piti lähtee yötä vasten ajaa. Ne
pudotti meidän Puneen, oltiin täällä joskus 4 aikaan aamuyöstä, ja loput jatkoi
matkaa kohti Nashkikkia. Niin mahtava reissu että voi taivas, ikimuistoinen!! J Niin ja siis reilun vkon päästä ollaan menossa
Goalle vajaaks pariks vkoks, ku mun kaveri Suomesta tulee Intiaan pariks
viikoks. Meen hakee sen Mumbaista viikon päästä sunnuntaina, tullaan Puneen, ja
varmaan ti tai ke sit lähdetään Goalle, pari mun kaverii lähtee myös messiin
meidän kaa sinne, kai. Ei olla vielä sata varmoja halutaanko olla vaan
kahdestaan mun kaverin kaa goalla vai porukassa, sen näkee sit. Sit ollaan joku 10 päivää noin Goalle, josta
mennään Mumbaihin ja sieltä lähtee mun kaveri takas Suomeen, mutta luojan
kiitos minä en Voi että sitä ilon tunnetta, kun ite saa jäädä tänne!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Sieltä sit jatkan matkaa puneen.
Et semmosta. Mitäs tänne muuta. Pari päivää sit lähdettiin
mun kaverin kaa katsoo sen entistä työpaikkaa, missä se oli lääkärinä ennen ku
tuli Kemin sairaalaan. Se oli jonku puolen tunnin ajomatkan päässä. Oli muuten
aika kauheen näkönen sairaala. Kem on tohon nähden todella todella hieno
sairaala. Ja viihtyisä. Mut toisaalta oon mä ollu aiemminki sitä mieltä, et kem
on viihtyisä, vaikkakin hiukan erikoinen, ja vähä likanen ja rähjä, mut väliäkö
sillä. Sit mun kaverin entinen työkaverilääkäri tuli ja mentiin lounaalle
kaikki yhdessä. Tän jälkeen tultiin takas puneen ja mä menin yhdelle moolille
ku mun kaveri lähti auttaa sen tän kaverin siskon lasta joka on 8 vee ja sil on
mielenterveysongelmia. Miettikää 8 vuotias ja kärsii jo nyt semmosista. Emmä
viittiny sinne lähtee mukaan. Mun kaveri just sano et se sen tilanne ei oo
mikään hyvä, mut oli se saanu siihen aika hyvän kontaktin ja nyt ne sit miettii
jatkoo, et missä se sais parhaimman avun vai rupeeks mun kaveri keskustelee sen
kaa säännöllisesti. Jotenki aika surullista, ku miettii et ton ikänen. Ja
täällä ei varmaankaan hirveen tasokasta oo toi mielenterveyspuolen hoito
uskoisin jotenkin…… Mut joo. No sit ne tuli mun kaa moolille pyörii ja
palloiltiin siellä joku tovi ja tulin hostellille. Siinä se päivä vierähti. Viikonloppuna
oon ollu altaalla sanittelemassa ja uimassa.Kavereita näkee siellä täällä.
Ajelemassa prätkällä pitkin poikin. En siis minä elkää pelätkö. Kyydissä vaan
ollut. Tänään oli viimeinen päivä päivystyksessä, meen tosin sinne takasin
maaliskuun lopussa, jos vaan jään Puneen. Nyt oon kolme viikkoo ainaki
ansaitulla lomalla, hengaillen siellä täällä ja matkustelen.
coooooooooooooooool.
Mua on pyydetty jo useaan otteeseen kemin sairaalaan töihin,
heh. Ei ihan toi palkkaustaso oo riittävää….enkä mä ikinä vois kemissä
työskennellä vaikka asuisinki intiassa, kielen takii. Ei englannilla pärjää.
Enkä mä kyllä Punessa haluis asuu. Tää on kiva mesta olla tälleen
väliaikaisesti mut asua ni nounou. Kyl mä nyt jossain ulkomailla haluisin asuu,
mut kattoo sit minne polku vie. Ohan
tässä aikaa valmiissa maailmassa… Onneks keväällä saa paprut koulusta ni ei oo
siitäkää riippuvainen. Mut tää päivystystyyppinen duuni on kyl mun mieleen.
Siinä ympäristössä kyl haluun työskennellä tulevaisuudessa, siitä oon aika
varma. Kunnes taas mieli muuttuu hehe. Ja ehkä mä haluun opiskella vähä viel jotain,
mut kattoo nyt missä vaiheessa ja mitä…….
Mä oon ollu jotenki niin levoton viimeisien viikkojen
aikana, rasittavan rauhaton olo jopa ollu välillä. En oo jotenki pystyny nukkuu
hirveen hyvin ja se ei oo kyl väsymyksenä tullu ulos vaan ihan toistepäin. Mun
kavereiden eniten käytetyimpiä sanontoja on ollutkin lähi aikoina: ” now just
calm” ”what i can do with u” ”shut up” ” i want to slap u” ”calm nelli calm” ………………
ehkä ihan hyvä et tulee tuolta sairaalaltaki vähä breikkiä. Sielläki ollu
pokassa niin pitelemistä ja mulla on jotenki ollu paha taipumus saada melkeinpä
kaikki siellä tähän mun levottomaan oloon mukaan ja tartuttaa sitä siellä…..heh.
On kyllä ollu taas niin koomisia tilanteita, että ei ikinä suomessa tämmöstä
vois tehdä. Siis ihan niiden kaikkien työntekijöiden puolesta, en tarkota
itteeni. Vaikka oon ollu aika levotonki siellä ni mä sentään käyttäydyn siellä.
Mut välillä nykyään mä käyttäydyn niiiin intialaisittain, että ärsyttää ihan
itteeni. Suomessa jos käyttäytyisin tälleen sairaalalassa ni musta ois tehty jo
miljoona valitusta. Just itsasiassa mietin tässä yks päivä käytöstäni
jälkikäteen. Tapahtuipa kerran päivystyksessä. Istuin siinä tiskin takana yksin
ja osastolle kävelee mies potilas. Olin aika omissa ajatuksissani. Oikeestaan
mulla oli aika todella tympee olo tolloin ja olin aika huonolla tuulella. No se
mies yritti saada muhun katsekontaktin ja pakkohan siltä oli kysyä mitä on
tapahtunut. No kysyin englanniksi mitä on tapahtunut ja se kerto että se tuli
lääkehoitoon, pari injektiota oli lääkäri määrännyt sille ja että pitää tulla
päivystykseen jossa ne sille annetaan. No luin ne laput läpi enkä sanonu sille
mitään. Siis eikä mun ilme ees värähtäny koko aikana. Seuraavaks otin siltä sen
muovipussin, jossa ne sen lääkkeet oli ja nousin ylös ja näytin vuodetta
kädellä jonne se menee. Enkä sanonu sille sanaakaan. Siis ihan kauheeta. Mua
jotenki ärsytti kaikki asiat sillon. Täällä tunteet näytetään ihan liian
avoimesti, eikä sillä oo väliä ooksä duunissa vai kotona. No vedin ne injektiot
ruiskuun, näytin vaan meidän osaston lääkärille mitä aion tehdä ja menin antaa
näitä injektioita. Sanoin tälle miehelle että mee kyljelleen ja marathiksi
ennen injektion antoo”yksi pistos”. Siis koko aikana mä en puhunu yhtään mitään
muuta. Injektioiden jälkeen sanoin hindiks, että valmista, ja lähdin pois.
Tässä oli mun kommunikointi koko lääkehoidon aikana. Ja tässäki siis tää mies
puhu englantia, mä oisin voinu kommunikoida sen kaa, mut mun huono hetki oli
vaa vähä liikaa ja siis täällä se on ihan normaali, mua ärsyttää et se on
tarttunu muhun tälleen. Tunteiden näyttöä ei peitellä, oli ne sit mitä vaan ja siis täällä on normaalia, ettei puhuta
paljoo potilaille, ei niille kerrota mitä aiotaan tehdä, vaan mennään ja
tehdään, eihän niiden tarvii tietää kaikkee. mut elkää pelätkö, mä kyl muutan
mun käytöstäni kuhan palaan suomeen. Onneks tämmösiä ei oo usein ollu, yleensä
mä yritän kommunikoida kaikkien potskujen kaa, mut vähä toi kielimuuri tuppaa
oleen ku usein ne ei puhu enkkuu. Ja joo, toi nyt oli vaan esimerkki hyvin
hyvin huonosta hetkestä….mut yleensä mä oonki siel se auringon paiste ja
hymyilen (no okei ja repeilen) koko ajan ja juttelen kyllä aina potilaiden
kanssa kun vaan mahdollista….hirveetä selittelyä nyt morkkiksissa heha, ei
vais. joo mut nyt alkaa ehkä väsyttää joten pakko käyttää tilaisuus hyväkseen,
jos sais untakin, ja sais tän yliväsyneen höyry olon tasaantumaan…… jatkan
tossa joku päivä ennen ku saan suomalaista seuraa tänne, heippaa!!
Lisää lisää
..Tää teksti tulee nyt reilun viikon myöhässä… vähä netti
ongelmia taasen ollut, enkä viiti rueta muokkaa tätä tekstiä enää… kohta lisää
reissusta. Nyt on kurssi takana ja todistukset kädessä, ja NIIN onnellinen olo.
Kurssin sisällöstä myöhemmin lisää. Kirjat sain siis vasta viime perjantaina,
joten vkonloppu menikin vaan lukiessa ja harjotellessa. Vkonloput mul on aina
vapaata sairaalalta, mut menin la päivystykseen kun se osaston ylilääkäri neuvo
ja preppas mua, ja kyllä muuten jeesas ja paljon. Monet asiat aukesJ Mä stressasin niin
paljon noita kursseja siis ei mitään järkee. Mua oikein pelotti et oonks mä
ainut joka ei osaa ja jos tulee pahoja kysymyksiä joihin en osaa vastaa. No
luojan kiitos siellä oli vielä tumpelompia kun minä. Ja itse asiassa mä
selviydyin noista aikas hyvin. Eka päivä oli se helppo kurssi, siellä
elvytettiin ja elvytettiin ja elvytettiin ja löydettiin potilaita jostain ja
annettiin sähköö ja ventiloitiin ja ja ja. En muute ihmettele yhtään, että
Intiassa elvytettyjen potilaiden kuolinprosentti on varmaan se vahva 200. Siis
herranjumala taas kerran. Mut tuolla kurssilla kyllä kaikki oppi sen tekniikan
ja miten toimit, ilman sitä ei olis ollu läpäisyä. Mä en tiiä mikä oli
prosentti tossa helpommassa osiossa niinku hylätyillä, mutta vaikeempi kurssi
ni puolet oli hylätty. Niiden pitää uusii se joko 3 tai 6kk:den kuluttua. Auts.
Mäkin olin kyl varma keskiviikkona et läpipääsyä ei tuu, mut eiku vaan
todistukset kourassa. No ma oli sit sen ekan kurssin teoria koe joka oli kyl
aika easy. 25 monivalinta kysymystä, 20 piti olla oikein et pääsee läpi. Ja sit
oli praktiikan koe myös. Ne aina kerto tarinan, mitä on tapahtunu ja sit pitää
näyttää miten toimii. No mulla joku oli tuupertunu ja menny elottomaks. Sit
piti näyttää ensitoimet ja elvytys ja kertoo miten tekee ja miksi. Ja sit piti
myös näyttää vauvan elvytys. Se oli helppo päivä se. Kunnes tuli sit tiistai ja
keskiviikko. Tiistai oli kyl rento päivä, vaikka paljon vaikeeta asiaa. Mä olin
jotenki niin väsynyt siitä panikoimisesta et meni vähä hysterian puolelle. Oli
kyllä niin koomisia tilanteita et huhhuh. Maha kipeenä välillä nauramisesta. No
keskiviikkona oli sit tentit tästä vaikeesta osiosta, jossa oli sitä asiaa ja
paljon. Piti tietää kaikki sydämen rytmit ja ensihoitotoimenpiteet, mitä sähköä
annat ja millä annoksilla ja mihin rytmeihin. Eri tilanteissa mitä lääkkeitä
käytät ja millä annoksilla, maksimiannokset ja miten usein voi antaa mitäkin ja
missä järjestyksessä. Vaikee päivä oli!! Mut kyllä mä luinki ja harjottelin
paljon. Praktiikan koe oli sellanen missä piti olla elvytysryhmän johtaja.
Ilman sitä ryhmää siis. Luennoitsija näyttää eri sydämen rytmejä ja piti tietää
mitä tekee, piti näyttää että osaa käyttää defibrilaattoria ja tietää missä
tilanteissa sitä käytetää, mitä lääkkeitä antaa missä järjestyksessä ja mitä
seuraavaks…. Ja niin vaan selviydyin, se fiilis mikä oli ton jälkeen ni oli
kyllä todella hyvä!!!!!! Teoriakoe oli
niin vaikee, musta tuntu et ne katto sen vähä läpi sormien, en oo mitenkää
voinu läpäistä sitä hyväksytysti. 50 monivalintakysymystä ja monet oli semmosia
mitä en ees ymmärtäny koko kysymystä….Siel oli ihan kysymyksiä laidasta
laitaan, vaikeeta vaikeeta… Toisaalta mulla meni sit taas se praktiikan koe
tosi hyvin, se luennoitsija, lääkäri joka otti sen mun kokeen vastaan, kirjottiki
sinne loppuun että very good J
yks osio oli semmonen mitä en oikein hallinnu mut muut kyllä tuli ku apteekin
hyllyltä välillä se luenneoitsijaki tuijotti ihan monttu auki ku mä kerroin
sille hirveetä vauhtia kaikki mahdolliset mitä tiedän ko asiasta ku se kysy.
Sit se aina kommentoi sinne väliin että ”very good”. Mut kyl mä opettelinki ne
asiat hyvin, ja nyt ne on takaraivossa. Oppimisen tunne on ihan mahtava tunne!!
Ja sit tietty kun on aihe mikä kiinnostaa. Niin että mihinkähän kouluun sitä
sit pyrkii ku valmistuu, hmmmmm…heh. Joo
no teoria koe meni ihan penkin alle, siitä oon varma, mut ihan sama.
todistukset kädessä. Mun lääkäri kaveri oli kans suorittamassa tätä tenttiä ja
istuttiin silleen kulmassa et se näki suoraan muhun ja se huomas ku mä
tuskailen niiden kysymysten kanssa, ni se yritti ottaa omasta valmiista
vastauspaperista valokuvan kännykällään ja lähetti sen mulle, et oisin saanu
siltä vastaukset mut se kuva ei onnistunu ku se valottu niin pahasti vitsi
mua huvitti, tämmöstä intiassa. Sitä tenttiä oli valvomassa 5 ihmistä, eikä ne
huomannu mitään, heh. Mut joo en saanu siltä vastauksia. Ois pitäny, sen
pisteet oli 45/50. ei paha.Siis voi taivas mikä fiilis oli ku sai ne
todistukset käteen!! No sit eilen
lähdettiin vähä juhlistaa meidän onnistunutta kurssia, mentiin yhteen tosi
kivaan paikkaan juomaan vähä whiskyä ja kuuntelee hyvää musaa. No vähä se ilta venähti. Olin hostellilla
puol 3 am. Ja tosi virkeenä harkkaan aamulla. Töissä sit porukka tietty kuuli
et olin läpäissy testit, ni nyt ne kyl vaatiiki paljon enemmän….Tänään aina ku
tuli potilaan ekg-nauha ni ne anto sen eka mulle ja osasin luojan kiitos kertoo mikä rytmi ja
miten toimitaan. Nice. Sit pääsin omplee haavaaki, ja nyt pääsen sitäki alkaa
harjottelee. Mutt verhojen sisällä. silleen et muut lääkärit ei nää. Siel päivystyksessä
on sellanen yks vähä hömelö lääkäri joka ei oikein tiedä ihan hirveesti ja se
kyselee esim tosi paljon mun mielipiteitä mitä tekisit tässä tilenteessa yms.
No sit tänään sanoin et mä haluun harjotella ompelee, ja otin neulan ja langan
enkä antanu sille vaihtoehtoo ees sanoo et et saa ni eikö vaan haavan ompeluun,
verhot tosin eká potilaan ympärille heh, ja se lupas et saan rueta ompelee
sen kaa tästä lähtien haavoja. COOL!!!
No työpäivän jälkeen lähdin moikkaa mun yhtä hyvää ystävää
tonne toiselle alueelle, se asu ennen tuol mun naapuri huoneessa mut ei
työskentele enää kemissä ni se joutu muuttaakkin sillon veke. Oltiin sen
asunnolla ja sit basaarilla palloileen pari tuntia. Ja ylihuomenna lähtö
reissuun!!!! jee, mä ootan niin paljon. Joo ja kohta tulee itse reissusta lisää
tarinaa……
jk
Jee jee nyt toimii wordiki, en oo saanu mitään kirjotettua
ku ollu jumissa koko ohjelma. Mul on tuolla tallennettuna yks teksti, lisään
sen vaikka tän loppuun. Mitäs tänne, uus vuos meni lonavlassa ja oli kyllä
paras uus vuos ever. Ihan mahtava reissu! Lähdettiin mun kaverin kaa sinne,
sillä asuu siel paljon kavereita. Mun kaverin piti mennä käymään siel jo
edellisenä päivänä jollon se ajo prätkäsä sinne ja tuli hakee mut punesta
junalla. No myöhästyttiin tyylikkäästi ekasta junasta mihin oli tarkotus
lähtee, minuuttia vaille jäätiin riksasta veke, oli jotenki vähä tahmeeta se
lähtö sieltä siraalalta. No eiku liput ostaa ja lounaalle. Seukki juna lähti
kahden tunnin päästä. Lounaan jälkeen lähdettiin takas juna-aemalle ja siinä
välissä se mun kaveri oli jo hävittäny junaliput jonnekki. No eiku ostaa uusia. Ekat liput ku e osti ni
oli 50r kahdelta, nyt vaihto tiskiä ni oliki 26r kahdelta näin intiassa….ja
siis sama lippu kyseessä niinku samanlainen vaunu. No reilun tunnin kesti
junamatka, jonka jälkeen lähdettiin ajelee ympäri lonavlaa ja kattoo kauniita
maisemia. No sit majapaikka ja mun kaverin yks kaveri tuli meitä jo tolloin
morjestaa. Seukki pvänä sit oliki uuden vuoden aatto ja sinne oli järjestetty
ihan törkeen isot pippalot yhden hienon hotskun pihalle, uima-altaat ja pelit
pihalla, ja sinne oli rakennettu iso lava sekä tanssi lava semmoselle aukiolle.
koko illan hyvää musaa ja tanssia. Oli kyllä ihan sairaan hauska ilta. No sit
jäätiin vielä seukki pväks lonavlaan, ja vasta maanantaina aamusta takas
puneen, mun piti mennä harkkaan ysiltä aamulla. No vähä vilustuin lonavlassa,
seil on aika viilee ilmasto, olin pari pvää saikullaki ku ei oikein happi
kulkenu hyvin ja ihan tukossa ja kuumeinen olo. No mun lääkäri kaveri toi sit
aika tuhdit lääkkeet ja nukuin taas pari päivää siitä tuli jo läppä täällä,
ku kerroin mun kavereille et oon vaan nukkunu ku otan sen lääkkeen…ihmiset
kyselee väsyttääkö sinua nelli kenties mut joo, vaihdoin sit vähä kevyempään
lääkkeeseen, ni ei mee pävt ihan horroksessa. Nyt jo parempana ,mut aika yskä
vielä.
No torstaina tuli niin yllätys kysymys sairaalalta eräältä
erikoislääkäriltä joka tulee aina potilaita katsoo päivytykseen. Ku juttelin
sen kaa ja kerroin mitä oon täällä tehny ja sit päivystyksen lääkärit kerto
sille et mitä kaikkee teen päivystyksessä ja miten mul on mennyt, niin se kysy
et haluunko suorittaa semmoset kansainväliset ensiapukurssit, toinen niistä on
perus hengenpelastus, joka on kyl aika simppeli ja ymmärrän ne asiat ja osaan
ehkä enkuksi selittää jopa. ja elvytyksiä täällä on kyllä päässy harjottelemaan
ihan kunnolla, viimeks taas eilen. Varmaan vaikee arvata kuoliko potilas heh…
No sit se toinen kurssi on tosi tosi
vaikee, siihen kuuluu kaikki sydänperäiset jutut ja lääkehoito ja kaikki
mahdollinen nippelitieto, pitää osaa kaikki lääkkeet eri tilanteissa ja
annokset…..oon yrittäny pänttää mut vaikeeta tekstiä on. No saas nähdä, yritän
ainakii. Se on kolmen pvän kurssi, siel harjotellaan nukeilla kanssa, pitää
kertoo niille luennoitsijoille mitä tapahtuu seuraavaksi, mitä teen, ja miksi.
Ja lääkehoito kokonaisuudessaan. Ja sit
vikana päivänä on iso kirjallinen koe. Joo, jännittää. Mun hyvä lääkäri kaverikin tulee tekee
sen, ja se on itekki ihan lirissä ton
kaa, joten saas nähdä Mut harjotuksen kannalta otan sen. Noi on tosi
arvostetut kurssit ympäri maailmaa, sairaaloilla arvostetaan kulma tosi paljon
näiden kurssien todistuksia. Joten kiva mennä. nii ja pitäishän ne todistukset
saadakki sieltä eka.
Sit lähdetäänki reissuun ens la. Eka mennään junalla
mumbaihin mun kaverin kaa, jossa nähdään sen kaverit ja lähdetään autolla
mumbaista konkaniin, joku tosi kiva paikka, siellä ollaan pari päivää ja
mennään se kokonaisuudessaan läpi. Siis ne mun kaverin kaverit on autolla joten
päästään menee omien aikataulujen mukaan. Sit parin pvän jälkeen laskeudutaan
Goalle, jossa olla 5-6pvää. Su takas Puneen.
Ootan niin paljon tota reissuuJ
Nii ja päivystyksessä harjottelu jatkuu, käden taidot
karttuu. Oon kyllä oppinu ihan tosi paljon, monet asiat on loksahtanu nyt
paikoilleen, mukava tunne. Nyt on ollu vielä aika paljon englantia puhuvia
potilaita ja omaisia. Usein oon päässy itekseen ottaa potilaan vastaan, ja
pystyyvät kertoo mulle mitä on tapahtunu. Tai no emmä tiiä puhuuksne nyt
enemmän englantia vai ymmärränkö mä taas päivä päivältä enemmän marathtia…. kuulema
niinki, heh.
Tässä tulee sitten vanhempaa tekstiä joka oli tallennettuna
tonne mut en pääsy lataa. Kerron tämmösen perinteisen arkipäivän ohjelman. No
vaikka eilinen päivä. Kello on soimassa 8.15 siltä varalta että en heräisikään
siihen järkyttävään älämölöön ja liikenteen meluun. No kertaakaan en oo kellon
soittoon asti nukunut. Eilenkin heräsin klo 5.30 eikä toivookaan unesta enää.
No vetkuttelin sängyssä pari tuntia, yritin tosin saada unta mut ei. sit nousin
jo ennen kasia ylös. No vähä peseytymään ja keittiöön keittämään vettä, jotta
saa kahvia. No sit vähä hengailen ja rupattelen kaverien kanssa käytävällä. Sit
työvaatteet päälle ja menoks. Mulla on siis vaan työtakki, valkonen napillinen
jakku niinku suomessakii. Housuna jotkut rennot pöksyt vaan tai sit pitkät
legginssit ja joku tunika työtakin alla. Jalassa varvassandaalit. Kaulassa
roikkuu kuvallinen sairaalan id-kortti, josta näkee mun nimen, aika, jolloin
oon sairaalalla, ad 21.4.2012 ja sit osastot joilla tulen olemaan, eli
aikuisten päivystys, teho-osastot ja leikkuri. Ja sit sairaalan leimat sun
muut. Joo siis sairaalalle lähtö joskus 5 vaille. Pitää olla täälläkin
kohtelias ja olla myöhästymättä, yleensä osastolla minuuttia vaille. Tänään
olin kyl jo melkein 10 vaille, mut halusin mennä moikkaa mun yövuorossa olevaa
kaveria ni siks. No sit osastolle, joka yleensä tähän aikaa tyhjä, koska
”päivystyspoliklinikat” on auki 11 asti. Tän jälkeen alkaa itse päivystys
ruuhkautua. No ysiltä ku meen harkkaan, ni
sit siellä vaihdetaan kuulumisia ja heitetään läppää alkuun. Yleenä jo tässä
vaiheess on teetä tarjolla, no huoneeseen sitä juomaan. Sit alkaaki potskuja
tuleen ja päivä vierähtää siel tosi nopeeta.
Potilaiden vastaanottoa, verinäytteiden ottoa, kanylointia, lääkärien
avustamista toimenpiteissä, teholle siirtoja, joskus sairaalasiirtoja myös….puuhaa
yleensä onneks riittää. No kolmelta lähdin ja hostellille. Pikku päikkärit puol
tuntia about ja sit lähdettiinki kaverin kaa sen pyörällä ajelee ja mentiin
yhdelle tosi kivalle yliopisto alueelle, en oo ennen käynyt siellä, siis niin
mahtava paikka, rauhallinen, siellä ei oo liikennettäkään paljoo yhtään,
voitteko kuvitella! Ihana paikka, huhJ
No siellä käveltiin ympäriisä ja istuskeltiin ulkona. Parin tunnin päästä
lähdettiin vielä ajelee pyörällä ja näkee hiukan eri paikkoja, välillä
pysähdyttiin teelle, ylläri mä oon taas niiiiin rakastunu intialaiseen
teehen et ei mitään järkee, heh. No sit hostellille, mun kaverilta alko
yövuoro, ni oltiin jo hyvissä ajoin
takas. Tähän asti pärjää vielä ihan yhdellä paidalla, lyhyt hihasellaki
melkein, mut sit alkaa kylmenee. Yöt täällä on tosi tosi kylmiä, laskee johkii
8 asteeseen. Ja siks se on niin kylmää koska esim mun wc:n ikkuna ei mee kii,
ja wc:n ovi kans, en uskalla riuhtasta sitä kii ku varmaan tippus kokonaan koko
retale pois. Yöhön varustaudun aina huolellisesti, koska oon niiin monena yönä
heränny ku kalisen ja oon ihan kanan lihalla. No kolitsit totta kai päälle,
parit sukat, säärystimet, kaks huivia kiedottuna kropan ympäri. Ja sit on vaan
2 lakanaa peittona, toisessaki niin iso reikä et ei se oikein lämmitä. No
tälleen oon suht hyvin nyt pärjänny. Tää teksti oli siis kirjotettu viiime
vkolla, ja nythän punessa on talvi meneillään. Jonu 4 viime päivän aikana
jotain ihmeellistä on tapahtunu täällä ilmastossa, tääl on ihan törkeen kuuma.
Vielä pitäis kylmetä talven takia mut eiku lämpenee vaan. Ja ei muuten tartte
enää herää yöllä kylmyyteen. Mut joo josko saisin tän ladattua, heipat!
Nyt ku oon taas päässy tähän kirjottamisen makuun, niin voisin kertoo mitä tääl on muuta tapahtunu. No uima-altaalla meni viime vkonloppuna päivä, se on niin mum lempipaikka. Kallis tosin, mutta voihan sitä välillä hiukan elellä paremmin. Tää itse sairaalalla ja hostellilla olo kun on niin halpaa. Esim jos en poistu täältä alueelta tonne kauemmas mukaville alueille, niin ruokaan menee päivässä 1-2egee. Maximissaan. Teetä saa yleensä ilmatteeks, tai sit maksaa alle yhden sentin kuppi kahvi on kallista, 20 senttiä kuppi suunnilleen. Näihin hintoihin kallista siis. Siks mä keitänki aamuisin kahvit hostellilla, nescafee täältäki saa. Asunto on ilmainen. Wc-paperi on aika kallista, ei kuitenkaan ihan suomen luokkaa. Hedelmät ja vihannekset tosi halpoja. Siis täällä tulee niin pihiks et ei mitään järkee. no okei oohan mä suomessaki aika pihi mut en nyt tätä luokkaa. Esim menin ostaa yks päivä tohon lähi kadulle salaatti tarpeita, no semmonen keräkaali, kysyin kilohintaa ja myyjä sanoo että 20 rupiaa kilo, johon minä että ei nyt herranjumala niin paljoo, alennusta alennusta. No ei tippunu hinta ei. Mä lähdin siitä pois ja mietin nolona, että siis 20 rupiaa keräkaalin kilohinta enkä raskinu ostaa siis 20 rupiaa on suunnilleen 30 senttiä. Sit menin seuraavalle myyjälle joka sano et 40 rupiaa, no tingin sen 20 ja sain. Ja vielä piti siihenki sanoo, että ei kyllä kiloo oo tuo pallo, no se laitto sen vaalle, eikä se ollutkaan, sain sitten toisen pallon myös, hehheh. Tällä sairaalan alueella kun ostaa ruokaa, niin yleensä ateria on sen 30-35r eli noin 50 senttiä. Kokin tekemä ruoka hostellilla on 20 rupiaa, eli aika halvalla pääsee, jos haluaa. Vertauksena, sit ku meen sinne uima-altaalle, jossa ei muuten intialaisia paljoo näy, paitsi niitä ökyrikkaita oksettavia möhömahoja, joilla on järjestään kaikilla 3 numeroo liian pienet spiidot jalassa, ni sisäänpääsy maksu on sinne 300rupiaa. No ei siel kaikki intialaiset oo tommosia, mut monet, heh. Ricksha täältä hostellilta sinne altaalle on jonku 80rupiaa, matkaa joku 10-15kilometriä. Kallista tänne. Mut joo eihän Suomessa voi ees katsoo taxia päin tolla hinnalla. Oven ku aukasee ni raksahtaa jo kymmenen egee mittariin. Mut täällä 100 r on iso raha. Sitä ei millään viittis särkee siis puhun itestäni , heh. 1 ege on siis noin 65rupiaa.
Istun partsilla aamuauringossa ja juon kahvia. Oon lähdössä uima-altaalle, sitä ennen nään kaverin sairaalan canttiinissa ennen sen työvuoron alkua. Viime joulu oli ihan mahtava, meil oli ihan sairaan kivat pippalot hyvällä isolla porukalla. Se oli kiva joulu se, mut ei kyllä vedä vertoja eilis illalle, siis aatolle. Mulla oli niiiin kivaa. Mun uus lääkäri kaveri tuli hakee mut sen pyörällä, ajeltiin ympäri punee, se näytti mulle kivoja paikkoja ympäriisä. No ajeltiin pari 3 tuntia, käytiin myös yhdellä temppelillä ja punen ulkopuolella muutamilla alueilla. Sit mentiin illalliselle yhteen tosi mukavaan ravintolaan, uus rafla oli mulle, se oli Punen ulkopuolella. Istuttiin siellä iltaa ja sit jäätävässä ilmassa takas puneen, siis oli niin törkeen kylmä et ei mitään järkee. Voi taivas et oli ihana päästä hostellille lämpimään sen jälkeen. Nyt tääl on talvi ja tosi kylmät yöt ja aamut, päivällä nousee kyl lämpötila sinne kolmeenkymppiin. Pune on suunnilleen samanlaisena, ainut mikä iso muutos on tullu, niin saasteet on lisääntyny, tosi monet kävelee maskit päällä. Mul on välillä aikamoisia hengitysvaikeuksia, pitää esim huoneen ikkunat usein sulkee ku tuntuu että ei oikein happi välillä kulje. Ei oo mukava tunne. Mut kai siihen tottuu….
Tänää on siis joulupvä, me mennään tänäänki illalliselle ihan joulun kunniaks vaan heh yhteen tosi mukavaan ravintolaan ysin jälkeen ku mun kaverin työvuoro on ohi. Huomenna takas päivystykseen, huippua. Tykkään kyl niin olla siellä.
Nii ja mitä muuta Punessa uutta mitä tiedän ni joku isoin mooli avattu tännne, muutaman mainoksen oon nähnyt mut en oo viel kerenny käymään. Mun kaveri just sano et se on semmonen paikka et pitää varaa tyyliin koko pvä aikaa, ihan sairaan iso ja kaikki mahdolliset merkit sun muut. Sinne siis joku pvä. Ihan vaan siis kattelemaan, tää piheys on kyllä vieny mut ihan mukanaan, raaski ostaa mitää ja ricksha kuskienki kanssa tappelen aina muutamista kolikoista, heh. No en ainakaan tuhlaa Ens vkonloppuna uusvuos, me vähä meinattiin lähtee sinne Lonavalaan, joku reilu tunti punesta. Se on tosi kiva pikkunen mesta, niin kaunis luonto, vihreetä kaikkialla. Jos siis saadaan enää hotellii sieltä. Uusvuos on aika ruuhlaista täällä kaikkialla ni voi olla et kaikkki buukattu täyteen, mut sen näkee huomen. Jepjep, nyt meen, hyvää joulua kaikille J
Tää on kirjotettu jo eilen, ja myöhemmällä tulee uutta
juttua. Huhhuhh mikä päivä takana. No eilinen ilta meni vähä pitkäks ja yöunet
jäi tämän takia aika vähäisiksi. Tänään sairaalalle klo 9am. Oon siis
harjoittelussa aikuisten päivystyksessä, samainen sairaala kun viimeksikin.
Melkein yhteentoista asti aamupäivällä ei yhtään potilasta, tyyntä todellakin
ennen myrskyä. Sit niitä alkoki tulemaan, missään vaiheessa ei ollut onneksi
ruuhkaa, mutta tänään potilaat jotka tulivat, olivat hyvin hyvin kriittisesti
sairaita. Eka todettiinki kuolleeks jo melkeinpä heti kun saapui huoneeseen.
Pari seuraavaa lähti teholle ensitoimien jälkeen, hirveetä hässäkkää, kaikki
juoksee ympäri ämpäri ja oli semmonen pienimuotoinen kaaos päällä jo tässä
vaiheessa. No sit lähdikin seuraavaa viemään sydänteholle, potilaan pumppu aika
heikossa hapessa, kiire oli, juostiin sairaalan toiseen päähän ja hissillä
viidenteen kerrokseen, jossa tehot sijaitsevat. Meitä oli 4 viemässä tätä
potilasta sinne. Tehon ovelle päästyä, kengät jätetään osaston ulkopuolelle ja
avojaloin sisään. No potilas jätettiin sinne, ja rauhassa tallusteltiin
takaisin päivystykseen, jossa olikin sitten elvytys käynnissä. Siis huhhuh.
Tähän asti tää päivä oli jo ollu niin härdelliä et ei mitään järkee. No eikun
elvyttämään mukaan. Potilaan pulssi oli jotain 2, minun ehkä 200 tässä vaiheessa.
Se väsymys oli ainaki kerenny poistua hetkeksi, heh. No siellähän sitä oli
sitten elvyttämässä kaikki mahdolliset, siivojista myöten, ja kaikki neuvoo
toisiaan :D siis ihan kauheeta. No kyllä se sydän saatiin sitten käyntiin
kuitenkin, mutta rytmit oli miten sattuu. No rytmin siirtoo sähköllä
seuraavaks. ”CLEAR” ja tuli muuten aika jytky annos, meinas koko ukko tippua sängystä
vasen jalka ja käsi lenti sängyn ulkopuolelle
ja jäi roikkumaan sinne. No vielä sitä elvytettiin siellä, tässä vaiheessa tätä
tehtiin harjotukseksi.. Intiassa siis kun ihminen kuolee, niin toimia vielä
jatketaan jos halutaan harjoitella tilanteita… Siis mä en oo IKINÄ never ever
nähny tämmöstä elvytystilannetta, ja toivon että en näekkään enää, mutta se nyt
ei ehkä oo ihan realistinen toive, koska meinaan olla esim kyseisessä
päivystyksessä 6 viikkoo. Sit ne vielä pelleilee siellä, potilaalle sanoen:
Baba, wake up, you have nurse from finland here, wake up baba…. uskomatonta. mut joo, ei heräny baba ei. No
ehkä tunnin päästä ukko ambulanssiin ja se menee kotiin, omaiset huolehtii ruumista tämän
jälkeen. iuk.
No melkein samainen hässäkkä jatku tänään, ei onneks niin
paha. olin ensimmäistä kertaa intialaisessa ambulanssissakin. Käytiin siirtää
yks potilas hallituksen sairaalaan yhden mun lääkäri kaverin kanssa. Voi taivas
että pelotti. Ambulanssikuski painaa kahta sataa pillit päällä, savu vaan näky
taaksepäin kun katso:D No ei mitään, mummo toiseen sairaalaan ja eiku menoks.
oli niin mahtava kokemus että huhhuh, täällä kyllä pääsee kokee ja näkee vaikka
mitä. Nyt mä itse asiassa rupeen pääsee ambulanssi hälytyksiinki mukaan, jos
tulee vaan mun vuoron aikana. Tää on siis yksityissairaala niin niitä
hälytyksiä ei hirveen usein kuulemma päiväsaikaan tapahdu. Joka sairaalalla on omat ambulanssit, tääl ei
oo mitään hälytyskeskusta niinku suomessa. Jos tarvii ambulansssii, n isit miettii
minne sairaalaan haluu hoitoon ja tilaa ampparin sieltä. Ja siis tää samainen
sairaala, hallituksen sairaala on Punessa semmonen mesta, jossa lääkärit
harjottelee kaiken kuolleilla ihmisillä. joo, luitte ihan oikein. Mun lääkäri
kamu just kerto, että siell saa tehdä mitä vaan haluu niillä potilailla. Sekin
oli alku opinnoissa menny sinne harjottelee intubointia(hengitysputken laitto)
kuolleille ihmisille. Se kerto, että 5 kertaa riitti ja meinas oksentaa. Sen
jälkeen ei oo mennyt siihen sairaalaan, ja harjotellu sit oikeilla potilailla
tän jälkeen
Mä tykkään olla tosi tosi paljon tuol päivytyksessä, ne
luottaa ja antaa tosi vapaat kädet. Saan tehdä siellä paljon, käden taidot
karttuu. Sairaalalla on ehkä teknologia hiukan edistynyt viime kerrasta. Näkee
jo jonkun verran läppäreitä lääkäreillä, ja puhelimet on uudempia ihmisillä.
Sentään osastoilla ei vielä niitä tietokoneita oo, päivystyksessäki 1 onneton
romu, joka jostain kivikaudelta, sen käynnistymiseen menee joku 15min. Tänään
just kysyin et mitä ihmettä toi kone tekee, ni se osastonhoitaja sano, että se
käynnistyy heh, mä repesin kyllä niin pahasti, onneks siellä muutkin kyllä
nauro sille tilanteelle. Täällä on joka pvä kyllä niin koomisisa tilanteita
sairaalalla varsinki et huhhuh. Siis ihan oikeesti, Suomessa ei ikinä vois
tämmöstä tapahtua. Tehdään pilaa, ja nauretaan tyyliin maha kippurassa potilaitten
edessä, joooo…
Ainiin unohdin tossa edellisessä kirjoituksessa kertoa, kun
menin hakemaan uutta sim-korttia puhelimeen. No siis menin sellaiseen pieneen
kauppaan, joka täynnä ihmisiä. Intiaan
on tullut nyt aika uutena juttuna näköjään vuoronumerot. Miten ne toimiikaan
niin mukavasti suomessa, otat numeron, ja odotat vuoroasi. Jos numerosi on 8,
niin olet numero 7:n jälkeen. eiks niin? No mutta mitenkäs Intiassa
Kirjoitat nimesi vihkoon, myös puhelinnumerosi, allekirjoitus, ja tätä vastaan
saat puisen neliön jossa on numero. Tämä numero kuitataan siihen vihkoon
työntekijöiden puolesta, kun he ovat sen sinulle antaneet. Sain numeron 26.
Palvelutiskejä kaupassa oli 3. Sitä mukaan, miten numerot menivät eteenpäin, ne
palautettiin taas siihen jakelupisteeseen. Esim silloin kun menin, tiskillä oli
numero 17. Kun asiakas lähti pois, numero meni takaisin jakelupisteeseen, ja seuraava joka
tuli kauppaan, sai tämän numeron 17. Ja kas kummaa, kohtahan on hänen vuoro
Siis voi taivas!! tässä esimakua intiasta ihmisille, jotka ei ole täällä
käyneet, heh. No kysyin muutamaan otteeseen, että milloin minun vuoro, ja aina
sanottiin: one minut, one minut. Kuuntelin sitä muutaman kerran, ja menin
seuraavalle tiskille joka vapautui. Kukaan ei kysynyt numeroani, jengi pyörii
siellä kaupassa vihaisena kun kukaan tiedä mistään mitään. heh. oli jotenkin
aika koominen tilanne. Mut joo, sainpahan liittymän.
Viime viikonloppuna käytiin vähä Punen yöelämässä, 2 uutta
clubia on avattu, siis ei mitään järkee miten hienoja mestoja. Eka paikka oli
vähä kauempana, siellä on myös huoneistohotelli samassa yhteydessä,
uima-altaat, pari ravintolaa ja sit tää clubi. Tää koko hela hoito on avattu
pari kk:tta sitten. Oltiin täällä joku pari tuntia alkuun ja vaihdettiin
paikkaa. No sit toinen paikka minne mentiin, tääkin vasta avattu 5 tähden
hotelli, jossa tää clubi on. Laukut läpivalaisuun ku sisään menee. Baariin sisäänpääsymaksu
ois 3000r eli melkein 50 egee, siis
huhhuh. Emmä nyt maksais mitään viittäkymppiä siitä että pääsee baariin sisään.
Me ei siis maksettu. Kaverilla on suhteita tonne paikkoihin, ni ei tartte maksaa
noita sisäänpääsyjä. Mutta se hotsku oli niin hieno!! Ihanasti koristeltu
joulukuusikin sisällä, ja aika paljon joulun tunnelmaa muutenkin. Joo, joulu
kohta, ei oo kyl tunnelmaa, mut kerkeshän tota suomessa jo vähän pääsee joulun
makuun. Viikonlopun vois pyhittää altaalla oleiluun ja hengailuun kavereiden
kaa. Maanantaina takas harjotteluun, jee!!
Elämä alkaa hymmyillemmään täällä, jeejee. Tänään käytiin
ajelee kaverin pyörällä ympäri punee ja kattoo yks jooga paikka. Se oli tosi
kiva, mut hiukan kaukana. Su meen kattoo jotain toista jooga mestaaa joka on
kulma tässä ihan lähellä, sit päätän kummassa alotan J Vasta ku oon tullu, niin oon
vielä aika ensihuumassa taas, esim, on päiviä että mulla ei pala kertaakaan
hihat yhteenkään intialaiseen, siis koko päivänä, voitteko kuvitella?? No ette
varmaan, mut eiköhän tää alkuhuuma mee kohta ohiki Mut joo, nyt nukkumaan,
heipaa!!